Osa kilpailjoista jännitti Ainiovaaran
laskuja etukäteen.
TD Hannu Kaikkonen opastaa selostaja
Anssi Kukkosta.
Viime sunnuntaina Ylitorniolla päättyneet nuorten Hopeasompafinaalit keräsivät kilvan kehuja kisavierailta ympäri Suomen. Hyvän mielen hiihdoille otollinen aurinkoinen ja selkeä pakkaskeli tilattiin kilpailujen sihteerin kirkkoherra Matti Salmisen mukaan jo vuosi sitten. Tosiasia on, ettei kukaan muistaisi kisojen järjestelyjen onnistuneen tai ratojen olleen hyvät, jos vaakasuora räntäsade olisi piiskannut kasvoja.
Suurta ihmetystä ja ansaittua ihailua herätti utuisen perjantain jälkeen paljastunut läntinen maisema Tornionjoen yli Ruotsiin. Täysin myytyjä olivat vaikkapa Varsinais-Suomen ruotsinkieliseltä alueelta tulleet kilpailijat, kuten myös pääkaupunkiseudun liepeiltä Lappiin saapuneet kisavieraat. Osalle Ainiovaaran maastot olivat tuttuja perinteisten pääsiäiskisojen myötä, ja moni lupasi saapua uudelleen jo tänä keväänä Tornionlaakson hiihtokaruselliin.
Ratamestarin luomus sai pääasiassa kiitosta, joskin laskutekniikan suuret erot kirvoittivat myös kritiikkiä. Osa nuorista aurasi lähes koko loppulaskun, kun parempipäiset porhalsivat laidasta ohi voittaen yhdessä laskussa helposti kymmenen sekuntia.
Hieman yllättävää oli se, että hiihtotapavalvojat joutuivat perjantain sprinteissä raportoimaan tuomarineuvostolle useiden kilpailijoiden hiihtotyylistä. Pelkkä yksi potku ei tuomiota langettanut, mutta sadan metrin nousu vassulla ei mahtunut valvojien toleranssiin. Tuomarineuvosto hylkäsi neljän hiihtäjän suorituksen. Näin kävi myös yhdelle joukkueelle sunnuntain viestikisassa, jossa kiusaus pitää sijoitus voitti tyylitajun.
Emeritusääni Anssi Kukkonen jaksoi hienosti koko kisarupeaman, vaikka lauantain kuuden tunnin puheputki äänihuulia kuivattikin. Kisaväen oli helppo seurata tapahtumien kulkua, vaikka selostaja joutui olemaan tietoliikennepimennossa varttitunnin ajan. Virallista ajanottoa ei kuitenkaan missään vaiheessa jouduttu remontoimaan, joten voimassa olleet tulokset pysyivät sellaisinaan.
Erityisen tyytyväinen kolmosen lenkkiin oli 14-vuotiaiden tyttöjen voittaja Anette Haukilahti. Kaukaa Kaakkois-Suomesta Miehikkälästä saapunut nuorimpien poikien sarjan voittanut Riku Seuri piti rataa älyttömän rankkana, koska kotokulmilla tällaisiin ei ole totuttu. Poikien 16-vuotiaiden sarjan voittaja Markus Sinijärvi puolestaan kertoi pelänneensä laskuja, mutta tienneensä, että voittaa kisan, jos pystyssä pysyy.
Viikonlopun menestynein urheilija kahdella kullalla ja hopealla palkittu Tanja Kauppinen oli iloisin kaikista haastatelluista. Lieneekö syynä se, että tyttö nappasi jo kolmannen peräkkäisen Hopeasompavoiton. Hienosti ominta savon murretta viäntänyt nuori nainen ei osannut vielä sanoa, tuleeko hänestä hiihtäjä.
Monilla mitalisteilla oli muitakin harrastuksia, joista voidaan mainita esimerkiksi 14-vuotiaiden pronssimiehen jokkisharrastus. Oman kuplavolkkarin kirppaamiseen aikaa kuluu jopa enemmän kuin hiihtoharrastukseen. Tyttöjen sprinttikakkonen kemiläinen Sanna Pulkkinen puolestaan paukuttaa sivulajissaan jääpalloja vastustajan verkkoon. Rovaniemeläisen Jani Peltolan leipälaji on yhdistetty, jossa hän seuraa Hannu Mannisen jälkiä.
Kisojen päätöspäivänä sunnuntaina oman väen kehumisen aloitti kilpailujen johtaja Jouko Lehmikangas, joka ei edes löytänyt tarpeeksi vuolaita sanoja väkensä kiittämiseksi. Joukon jatkoksi selostajalegenda Anssi Kukkonen jatkoi ylisanojen virtaa, ja kaikkein komeimmat kiitokset esitti seuraavan vuoden Hopeasompaseuran Lapinlahden Vedon edustaja Raili Virranta. Hän lupasi koettaa järjestää yhtä hienot kisat vuonna 2008, mutta maailman kauneinta hiihtostadionia heillä ei ole tarjota.
Suomen Hiihtoliiton maastohiihtovaliokunnan jäsen ja nuorisotyöryhmän puheenjohtaja Satu Kalajainen arvioi Hopeasompa-kisojen olevan parasta pr-toimintaa maastohiihdolle. Tulevaisuuden huiput ja myös elinikäisen harrastuksen itselleen hankkivat nuoret tulevat varmasti muistamaan nämä kisat pitkään. Sapporon huikean kisamenestyksen myötä maastohiihdon suosio jatkaa vuorenvarmasti kasvua, aprikoi Kalajainen.
Jos Japanissa yleisöä oli vähänlaisesti, löysivät ylitorniolaiset tiensä kotistadionille kiitettävästi. Lauantaina väkeä lienee ollut vaarassa enemmän kuin koskaan aiemmin. Kisoja olivat tulleet seuraamaan myös Veera Jolma äitinsä Eijan kanssa. Jenny ja Mette olivat myös kiikkuneet kotoaan mäkeen hiihtoja seuraamaan, vaikka parhaat hetket taisivatkin kulua kisamunkkien parissa lämpökatsomossa Johanna-äidin kanssa.
Ensimmäisissä juniorien arvokisoissa mukana olleet Aavasaksan Kisan tytöt Hanna-Riikka Heikka, Jutta Vaaraniemi sekä Veera Lassheikki taistelivat hienosti sunnuntain viestikisassa sijalle 28. Tuloksen arvoa parantaa huimasti se, että Hanna-Riikka ja Jutta voivat hiihtää samassa sarjassa vielä ensi vuonnakin ja Veera oli peräti kaksi vuotta ali-ikäinen! Toivottavaa olisi, että perinteisistä länsirajan hiihtopitäjistä innostuisi lisää nuoria mukaan maastohiihdon pariin.
Kuvat ja teksti: Timo Kunnari